Ronde van Höytiäinen

Auringonlaskun ratsastajat hyökkäsi fillareiden kanssa maantielle heti kun lämpötila alkoi nousta täällä Kareliassa plussan yläpuolelle. Lähinnä tämä nyt koskee minua ja Mikkoa. Muutamia lyhyempiä lenkkejä käytiin aiemmin heittämässä aika hyytävissä olosuhteissa, mutta tänään, kun mittariin tärähti ajoittain jo yhdeksän celciusasteen lukemat, päätimme suunnata kiertämään vielä jäiden syleilyssä uinuvaa Höytiäistä. Vielä viime hetkellä päätin elää vaarallisesti ja ruuvasin Chinarelloon hiilikuitua ja tubulaaria alle. Tässä reittiesittely arkistokuvien ryydittämänä.

Lähtö tapahtuu lentävänä ja osallistujat(2) kohtaavat Puntarikoskentien ja Jaamankankaantien risteyksessä. Ensimmäinen sektori tarjoilee Kunnasniementiellä erinomaisen vaihtelevaa ajettavaa ja tämä osuus päättyy Kuorevaaran raatelevaan false-flat-osuuteen.

Polvijärven jälkeen tie tarjoaa mahdollisuudet ruveta junttaamaan tasasen kovaa. Mikko tarttuu mahdollisuuteen ja ottaa veturin roolin. Tien vieressä vilistävissä kylteissä olevat paikannimet alkavat loppua sanaan vaara ja nousut alkavat tuntua.

Kolinportilla pidetään tasan Salen mittanen tauko. Mikolla ei tunnu vielä missään ja mies täräyttää yhdellä vedolla Joensuun tietä seuraavat 20km 36 keskarilla. Mikäs siinä on perässä aurinkokannella tullessa. Romppalan-risteyksestä kurvataan oikealle Höytiäisen rannan suunnassa kulkevalle pienemmälle Varparannantielle. Sehän on ihan loistava pätkä, priimaa pintaa ja mukavia maalaismaisemia, suosittelen. Kontiolahden läpi ajettaessa ruvetaan jo vähän nostamaan kaasua ettei raitilla käyskentelevät natiivit säikähdä.

Loppumetreillä teen amatöörimäisen virheen ja rupean suhraamaan valokuvaamisen kanssa. Tälläiset räikeät virheet Mise hyödyntää ammattilaisen ottein ja irtoaa Ukonharjun loppunousussa.

Lopuksi on vielä mainittava, että sais olla kyllä vähä lämpimämpi keli. Lenkillä myös löytyi kevättulvien sesongille pari potentiaalista melontakohdetta: Rauanjoki ja Kiskonjoki. Kunhan lumikasa sulaa kaneettivaraston oven edestä, niin ei muuta kuin melat heilumaan!

-Tuukka

Hiihtokelit kohillaan.

Kolin videoreportaasi antaa vielä odottaa itseään, koska kukaan ei hallitse editointia. Ja materiaali on sen verran avantgardistista, että leikkauspöydälle voi jäädä aika iso osa.

Joensuussa on jo hetken aikaa ollut aikas hyvät hiihtokelit. Pinnalla on pari senttiä pehmeää, mutta aukeilla paikoilla sen alla on teräshanki. Liitteenä juuri Mikon kanssa hiihdetty karttalenkki(edit: kartta reitin kera).

Kolille...

Viikonloppuna tiimin jäsenistä Mikko ja Tuukka kääntävät karavaanin kohti Kolia kera vierailevan niilottajan Väätäisen Pekan kanssa. Kolin moguli Mika Okkonen, Koli Activin vetäjä, on luvannut järjestää yösijan jostain päin Kolia. Tarkoituksena on tehdä pari napakkaa yhdistelmätreeniä. Perjantaille on suunniteltu 3-4h juoksu/lumikenkäily ja pyörä setti. Lauantaina on ohjelmassa pidempi 6-8h eri aktiviteettejä sisältävä puristus. Kolin suhteellisen mäkiset maastot ja monipuoliset uraverkostot tarjoavat mukavaa vaihtelua Joensuunseudun talven aikana tutuiksi käyneisiin reitteihin ja aikalailla tasaisiin maastoihin. Jonkunlainen raportti ja kuvakollaassi on luvassa, kun Kolilta takaisin selviämme. Mahdollisesti myös videomateriaalia pätkähtää ruutuihin Tuukalla lainassa olevan GoPro kameran tallentaman materiaalin muodossa.

Myös väline virittelyt kesän kilpailuihin yms. on kovassa käynnissä ja ensimmäinen isompi hankita allekirjoittaneelle tuli 29" pyörän muodossa. Vanha kakkospyörä vaihtui 29":seen "muotivirtauksen" ja kovan hehkutuksen saattelemana.

Pyörä

X-Wiima 2012

Odottelin Ilkan kanssa Euroopan läpi autoilemisen jälkeen Tukholmassa lautan lähtöä, kun Jaska ilmoitti että ylihuomenna on startti Kolilla. No eipä siinä tarvinnut pitkään miettiä ja flunssasta huolimatta lupasin startata. Perjantaina illalla purin reissukamat ja pakkasin kisakamat. Jaska nappasi kyytiin aamulla ja kisapaikalla Kolin satamassa oltiin sopivasti juuri ennen karttojen jakoa. Kaikessa tohinassa isompi reppu oli jäänyt kotiin, mutta onneksi Mika paikkasi tilanteen ja ei tarvinnut hiihtää ja pyöräillä lenkkarit ja lumikengät kainalossa.

Startti oli ~11:00. Alussa oli lyhyt muutaman rastin rogaining, jossa lumikenkiä ei tarvinnut kaivaa repusta.
Vaihtopaikalta jatkettiin hiihtämällä ja kivikelin suksien salimalla tiereitinvalinnalla otettiin heti alussa kärkisija. Hiihto-osuudella käytiin katselemassa maisemia esim. Räsävaaran tornista. Hiihto-osuutta vaivasi koko päivän vallinnut kostea ilmasto, mikä teki etenemisestä todella nihkeää. Hiihto-osuuden lopussa valittiin vaihtoehto B ja noustiin Kolille tietä juosten. Ylhäällä vaan hiihtimet peräkärryyn ja juoksu/lumikenkä-osuudelle. Taaplattiin omaa rauhallista vauhtia ja varmoja reitinvalintoja. Lopussa jäällä Mikko ja Laura näkyivät muutaman minuutin päässä. Ottivat ilmeisesti aika paljon kiinni, kun ymmärsivät että jäällä pystyi hyvin painelemaan pelkällä tossullakin. Pyöräily toimi vain siirtymisenä  seuraavalle lumikenkäilylle. Tällä osuudella tehtiin muutama huono valinta ja pieni pummikin. Venäläiset ehtivät hieman sääntöjä taivuttaen muutaman minuutin etumatkalle pyöräilyn jatkuessa ja Mikon ja Lauran kanssa oltiin tasoissa. Vaihtopaikalla ero oli enää minuutin luokkaa. Viimeinen osio oli hiihtimien nouto yläparkista vapaavalintaisella tyylillä ja Jaskan kanssa lähdimme pyörillä Venäläisten perään. Mikko ja Laura valitsivat juoksemisen. Jerontien risteyksen jälkeen ohitettiin hyytyneet Venäläiset ja enää tarvitsi toivoa ettei Mikon ja Lauran juoksuvalinta ollut paljon nopeampi. Juoksuvalinta olisi voinut olla hyvä, mutta suksilla alas laskeminen oli kuulemma ollut vähintään mielenkiintoinen kokemus. Maalissa Jaskan kanssa voittajina, Venäläiset toisena ja Mikko ja Laura kolmansina. Siihen sauna päälle ja päivä oli pulkassa. Kaiken kaikkiaan kosteudesta huolimatta mukava kisa.

Oheisesta kartasta voi hieman tarkastella missä reitti pyöri.

Mikko  ja Laura
Kuvat: http://www.molodoy-boez.narod.ru/

Mikko  ja Laura
Kuvat: http://www.molodoy-boez.narod.ru/

Tuukka ja Jaska, voittajat maalissa
Kuvat: http://www.molodoy-boez.narod.ru/

-Tuukka

Kevät kirmausta

Tuukan leireillessä Portugalin auringon alla, AuRan jäsenistä Mikko ja Jaska päättivät täräyttää astetta pidemmän juoksulenkin kevään kunniaksi. Tarkoituksena oli juosta riittävän pitkään ja kouluttaa jalkoja kestämään tulevia koitoksia ja valmistamaan ensi kesän "pääkilpailua" Endurance Questiä varten. Torstaina suunnittelin korttelisuunnistusradan ympäri Joensuun lähiöitä ja SP:n avustuksella karttojen tulostuskin onnistui. Linnuntietä radan pituudeksi tuli noin 40km.

Matkaan startattiin Jaskan luota aamulla ennen kahdeksaa kirkkaassa kevät kelissä. Energiaa varasin mukaan itselleni 2 geeliä, Jaskan ottaessa vähän geeliä ja 2€ rahaa. Vauhdiksi oli etukäteen sovittu maltillinen noin 5min30s/km. Alkuun reitti suuntautui Mutala-Rantakylä-Utra-akselille ja piti sisällään tiellä, poluilla ja jäällä läpsyttelyä. Matka eteni mukavasti ja parinkympin kohdilla otettiin ensimmäinen stoppi, Jaskan hakiessa meille kaupasta Euroshopper energy drinkit. Matka jatkui kevyellä askeleella Ilosaaren kautta kohti Kuhasaloa. Tässä vaiheessa aurinko lämmitteli jo mukavasti ja varsinkin jäällä oli mahtavaa painaa menemään hiihto- ja kelkkauria. Noin 30km kohdilla Jaska vaati toista pysähdystä ja kurvasimmekin Joensuun Jääkarhujen majalle ottamaan hörpyn vettä. Tästä matka jatkui kohti Nepenmäkeä ja kohtaa, jossa Jaskan oli käännyttävä sovittujen aikarajojen takia kotia kohti.

Suunniteltua reittiä oli tässä vaiheessa juostu noin 36km ja rasteja oli juoksematta vielä suht monta. Päätin kuitenkin jatkaa yksin ja yrittää koko radan kiertämistä, kun olokin oli vielä hyvä. Matka jatkui Hukanhaudan läpi kohti Pyhäselän rannan tuntumassa sijainnutta seuraavaa rastia. Parilla seuraavalla rastivälillä pääsi juoksemaan pitkiä matkoja pelkkää kovapohjaista polkua mm. Repokallion läpi. Ensimmäiset väsymyksen oireet alkoivat kiiriä tajuntaan Repokallion metsissä ja pakottauduin ottaamaan geelin. Polkujen jäädessä taakse alkoi lopun kevyen liikenteen väylien työstö ja vauhti meinasi lähteä kasvamaan huomaamatta, paras kilometri taisi olla loppupuolella 4:47. Toppuuttelin kuitenkin vauhtia, että jaksan varmasti viimeisetkin kilometrit hyvin. Niinivaaran kentän pukukoppi houkutteli hakemaan vesihörpyn ennen nousua Nepenmäen vanhalle vesitornille, josta parin rastin kautta matka vei takaisin alkupisteeseen.

Matkaa kertyi koko rata kierrettynä 53km ja aikaa siihen kului 4h50min. Olo oli loppuun asti hyvä ja ilman pahempia vaikeuksia selvittiin. Tämä oli talven kolmas 50km kategoriaan kuuluva juoksulenkki ja ylivoimaisesti helpoin.

Kilometrivauhdit

Reittikartta

Täällä Castelo de Vida

Yöpymispaikka nro 2 Frankfurt Hahnissa.

 Sama rantanäkymä.

 Vagosin lähikuppilan salattilounas asettaa aika monet kotimaan salaattiannokset häpeään. Ja kyllä, söin salaatin lounaaksi.

 Jälkkäri oli tosin tässä. Mutta mainittakoon että alkukeitto+salaatti+kakku maksoi noin 5€.

Näillä ohjeilla pystyy ajamaan 238km noin 5min pummilla. Sijainnin varmistamiseen käytin puhelinta 2 kertaa.

Huomenna alkaa elämysmatka Euroopan halki. 

Pirkan jälkipyykki.

Ranne oli jo menossa hyvään suuntaan kunnon lääkkeillä, mutta tänään halusin täräyttää miestyöpäivän pyörän selässä ja nyt se on taas vähän niin ja näin. Olkoon. Laitetaan reissuraporttia kuvien muodossa, kun ei jaksa runoilla. Picasa ei suostu yhteistyöhön eli palaan myöhemmin asiaan useampien kuvien muodossa.

Lainatyökalu poseeraa rannalla.

 Missattiin auringonlasku viidellä minuutilla.

 No ei se haitannut kun laitettiin tulet.

Sitte tuijotettiin tulta. Syötiin myös.