Viikonloppuna oli vuorossa lajina itselle hyvin rakas umpihankihiihto. Perjantai-iltana jalkaan köytettiin tornilogoilla varustetut hiihtimet ja suunnattiin Lehmosta kohti Urkkalampea suhteellisen kovassa lumisateessa. 3-4h reissu venähti yli viiteen tuntiin, kun Kolinpolulla oli paikkapaikoin lunta polveen asti ja oletetuista kelkkaurista ei saatu ollenkaan apuja. Reittiä sovellettiin välillä tarkoituksella, välillä vahingossa ja muutamaan otteeseen seuraavaa paalua haravoitiin lumituiskun keskeltä oikein urakalla. Matkalla pohdittiin ettei kai joku naparetkeily voi paljon kummoisempaa hommaa olla, pulkka vaan perään ja menoks. No fiilis oli katossa kun perille päästessä huomattiin myös Samulin ohjastaman huoltoauton päässen linkoamattomasta loppupätkästä huolimatta perille. Illan pääohjelmana oli tietenkin illallisen kokkaus ja yöpyminen Urkkalammen laavulla. Aamulla pidin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta ja jatkoin hiihtelyä vielä muutaman tunnin. Oli mukava hiihdellä hienoissa maisemissa, kun joku ystävällinen kelkkamies oli ajanut aamusta melkein 10km baanaa suunnilleen oikeaan suuntaan. Matkalla yritin tähyillä Ohovaarasta sudenjälkiä, mutta ei näkynyt. Keliolosuhteista johtuen matkalta ei kummoisia kuvia saanut, joten kuvat keskittyvät lähinnä laavuelämän kuvaamiseen.
Micellä laitettiin sukset jalkaan ja jätettiin kamat kätköön huoltojoukkoja varten. Minulla ja Mikolla suksivalintana oli hyvin perinteiset 210cm hikilankut.
Jaskalla oli varusteena lumiolosuhteisiin erinomaisesti soveltuvat 225cm pitkät lankut.
Letkan perällä sai hiihdellä jo loistavaa latua.
Pahimpaan nälkään voi aina tempaista pari makkaraa.
Makkaroiden jälkeen alkoi pääruuan valmistus. Monimutkainen menú koostui lihasta, italiansalaatista ja maissista.
Ruuanlaiton jälkeen koettiin kauhunhetkiä kun kokkailuhiillos hiipui ja polttopuut olivat kuvan mukaista laatua. Kylmyys alkoi hiipiä laavuun ja viimeiset punahehkuiset kekäleet sammuivat.
Tulen eteen tehtiin hommia hartiavoimin. Mikko joutui lopulta ottamaan käyttöön keuhkojensa kaikki kahdeksan litraa ja puhkui jäiset pöllit tuleen.
Kun tuli saadaan syttymään täytyy sitä vaalia. Aamuyöstä käytiin sama kriisi uudelleen läpi kun kipinävuoroissa oli ollut ilmeisesti joku sekaannus ja tuli oli taas päässyt hiipumaan.
-Tuukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti