Alun alkaen minulla oli tarkoitus osallistua vaarojen maratonin ultralle, mutta kesällä kipeytynyt päkiä ja viime aikaiset sairastelut sotkivat suunnitelmat siltä osin, että päätin jättää juoksut vaaroilla kokonaan välistä. Viimeisellä viikolla kuitenkin Tipi oli vailla paria duo-sarjaan ja ilmoitin halukkuudestani lähteä ulkoilemaan mahtaviin Kolin maastoihin. Valmistelut aloitettiin pohdiskelemalla vaihtotaktiikkaa ja nopeasti muodostuikin käsitys miten asia hoidetaan. Duo-sarjassahan on parilla käytössä yksi pyörä ja tarkoituksena kiertää maratonin reitti siten, että se tulee kierrettyä juosten kokonaisuudessaan. Pari saa suunnitella vaihtopaikat haluamallaan tavalla ja vaihtoja voi olla niin monta kuin pari haluaa. Vaihdossa parin ei tarvitse jäädä odottamaan, vaan matkaa voi jatkaa suoraan.
Me päädyimme kahden vaihdon taktiikkaan ja vaihdot oli suunniteltu siten, että pyörällä tulisi mahdollisimman vähän ajomatkaa. Alla kuva reitistä ja suunnitelluista vaihtopaikoista.
Kisa aamuna Kolille saavuin hyvissä ajoin ja kamat oli nopeasti viritetty valmiiksi lähtöä varten. Ultra-sarja oli laskettu liikkeelle jo kello 7 ja maratoonarit lähetettiin matkaan 9:ltä, viidentoista minuutin välein tavoite loppuajan mukaan. Duo ampaisi matkaan 9:45. Oma osuuteni lähti matkaan turva-auton perässä alamäkeen, vauhdin ollessa 40-50km/h. Turvaauton kurvatessa sivuun päätiin karauttaa karkuun muilta pyöräilijöiltä heti. Eroa syntyikin sopivasti ennen omaa vaihtopaikkaa ja juoksuosuudelle säntäsin hyvällä sykkeellä. Alussa oli tiestöä edessä kolmisen kilometriä, josta matka jatkui Herajärven kierroksen välillä teknisillekin poluille. Tiellä garmini kertoi vauhdiksi reilua 4min/km ja polkuosuudella matkalla Kiviniemeen keskitahti tippui 5min/km tuntumaan. Kulku oli kohtuu mukavaa ja selkiä riitti edellä lähteneistä maratoonareista ohitettaviksi asti. Tilaa annettiin hyvin ohituksissa, mutta pidemmät letkat joutui ohittelemaan metsänpuolelta. Matkaan olin varannut vettä ja 4geeliä. No geeleistä puolet tipui jo heti alkumatkasta ja oli pärjättävä vähän vähemmällä. Kiviniemen vesistön ylitykseen säästelin toisen ja ainoan jäljellä olevan geelin. Kolinvaaraa ylittäessä alkoi tuntumaan pientä väsymysta ja energiavajausta kropassa, mutta päättelin alkumatkan hyvän vauhdin tuoneen reilun eron takana tuleviin duo-sarjalaisiin ja vaihtoon oli matkaa enää reilu 3km. Pakollinen mukana kuljetattava puhelin oli soinut matkalla jo pariin otteeseen ja vaihtopaikkan lähestyessä mieleen hiipi, että toivottavasti parilla on kaikki mennyt hyvin. No ei ollut mennyt niinku elokuvissa, vaihtopaikalta metsäautotien päästä ei pyörää löytynyt. Tässä vaiheessa kaivon puhelimen repun pohjalta ja totesin Tipin soitelleen. Puhelinyhteyden saatuani selvisi, että ongelmia oli tosiaan ollut ja pyörä löytyisi 2,5km päästä vaihtopaikasta, erään mökin pihasta. Selvisi myöskin, että ketjut olivat poikki ja takavaihtaja tuhannen päreinä.
No jatkoin matkaa juosten pyörälle ja oikean mökin löydettyäni löysin myös pyörän, jonka totesin sillä hetkellä korjauskelvottomaksi. Pienellä huhuilulla mökin omistaja saapui paikalle ja varovasti aloin tiedustelemaan, josko mökkiläiseltä löytyisi pyörää hetkeksi lainaan. No avulias isäntä suostuikin kaivamaan esiin jo talviteloille laitetun naisten 3-vaihteisen pyörän, jolla sain luvan jatkaa kohti Hotelli Kolilla sijaitsevaa maalia. Matkanteko tuppasi olemaan hyvinkin raskata tyhjien renkaiden ja matalalla olevan satulan toimesta. Istualtaan ei voinut olla kuin alamäessä ja jyrkemmät ylämäet oli pakko taluttaa, kun pienin vaihde ei tietenkään pyörässä toiminut. Raatelevaan hotellin nousuun lähdin taluttaen ja matkanteko oli kävellenkin raskasta. Pientä vilkuilua koko nousun ajan taakse, mutta yllätyksekseni ketään ei perässä näkynyt. Lopulta saavuin viimeisiin portaisiin ja lainapyörää kantamalla maaliin. Maalissa olin ensimmäinen pyöräilijä ja jonkinlaista ihmetystä pyörävalintani herätti. Hetken maalissa ihmeteltyäni lähdin Tipiä vastaan viimeiselle jyrkänteelle ja hetken odoteltuani mäkeä saapuikin tutun näköinen hahmo. Pientä kiritystä peliin ja maaliin saavuttiin juoksujalkaa. Maalissa totesimme pettymykseksemme yhden parin ehtineen maalin ennen meitä. Loppusijoitukseksi tuli siis kakkostila ja tappiota voittajille 3min.
Ilman pieniä tekniikkahuolia loppuaikamme olisi osunut 2:35-2:40 väliin. Kisasta jäi ihan hyvät fiilikset ja oli mukava seurata paikanpäältä juoksun juhlaa. Maratonilla rikottiin SP:n edellisvuoden reittiennätys noin 10minuutilla ja ultramatkalla jännitystä riitti loppumatkalle Penttisen Pasin timanttisen loppuvedon ansiosta. Voiton vei kuitenkin Hietalan Janne, Pasin jäädessä minuutin verran. Naisten ultralla Heiskasen Nina piti kovinta vauhtia.
MIKKO
TULOKSET
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti