Lyhyt raportti AuRa:n syksyisestä harjoitteesta. Lähdin Mikon houkuttelemana yllättäen kalevan rastin järjestämiin pimeäsuunnistusharjoituksiin Tukhulminlammien penkereiseen maastoon. Auringon laskusuhdanteen miehinä tietenkin laitoimme kalvoa päälle ja maastureilla mestoille. Matkalla tuli molemmille mieleen että takalokari on yksinkertaisuudessaan kuitenkin aika hieno keksintö. Kummallakaan ei sellaista tietenkään ole. Heti vartin ajon jälkeen alkoi omat kahdenkympin "vedenpitävät" housut päästää kosteuden perseestä läpi. Reeniin päästiin kuitenkin suunnilleen ajallaan, kun Börje ystävällisesti pidätteli muuta porukkaa meidän vielä vaihtaessa kenkiä. Taktiikkana oli suunnistella rastivälejä vuoronperään. Tätä taktiikkaa puolsi yksi yhteinen karttamuovi. Kompassia ei tullut kummallekkaan mukaan. Yöjuoksujen erikoismiehet kuitenkin hoitivat homman mallikkaasti kotiin. Toisen kartan ykkösen löytymisestä voi olla useita tulkintoja, mutta heijastin löytyi joka tapauksessa. Kompassittomuus kostautui myös hieman viimeistä rastia lähestyessä, jossa havaittavissa pientä hajataittoa. Ammattimiesten mukaan tieltälähtösuunnassa pientä KOHINAA. Suvikeleistä huolimatta oli maastossa yllättävän hyvin lunta. Kamppeita vaihtaessa alkoi paikalla olla enää muutama auto. Kotimatkalla haravoimme Kerolankankaan etsien hukassa ollutta snautseria. Luistelimme pääkallojäätikköä kankaan halki ja koiran löytyminen jäi muille. Loppumatkasta sadekin alkoi lakata ja yllättävän hyvä fiilis joen yli Utran valoja katsellessa. Jäätiköllä luistelun jälkeen hiekoitussepelin rummutus hiilikuitua vasten oli musiikkia korville.
Viikko pulkkaan reippaan rytmimusiikin saattelemana.
-Tuukka
ps. Seuraavaa kesää odotellessa kuvia ainoasta kiipeilyreenistä uusilla vehkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti