Rauanjoki

Viime sunnuntaina AuRa:n miehistö, höystettynä Hyvössamulilla, suuntasi kanoottien kanssa Polvijärven ja Juuan välimaastossa virtaavalle Rauanjoelle. Keli oli keväinen, mutta kun Kolinportilta jatkettiin kanoottien jättöpaikkaan alkoi lunta olla maastossa parikymmentä senttiä. Ei ole kevät ihan vielä ehtinyt salomaille. Kanootit piilotettiin Rauanjärven suulle ja autolla etelään. Alkuperäisestä suunnitelmasta poikettiin heti kun tie ei ollut auki loppuun asti. No auto parkkiin ja laputtamaan kohti kanootteja. Välillä otettiin polkureitinvalintaa ja kahlattiin pohjoisrinteissä polvia myöten lumessa. Juoksu typistyi vähän reiluun tuntiin. Melontaosuuden alku meni hyvin ja alle 10m leveällä joella oli mukava kurvailla. Ensimmäinen ehkä juuri ja juuri koskeksi luokiteltava virtapaikka aiheutti heti komplikaatioita. Viime tingassa päätettiin Mikon ohjastaessa rantautuakin oikealla vasemman sijaan. Mikko ehti todeta että nyt saattoi tulla ongelmia. Kanootin keula rantaan ja itse kerkesin kyydistä. Perä taisi painua rantautuessa syvempään ja ei paljon auttanut roikkua keulan narussa, kun virta imaisi kanootin ympäri ja Mikkoineen hyvin matalan sillan ali. No itse siinä sitten juoksin rantaa pitkin mela kädessä ja mietin missä on seuraava suvanto, josta rupean Miseä naaraamaan. Ammattimies ei kuitenkaan hätkähtänyt pientä uimareissua sulamisvedessä. Sieltä kaveri pulpahti pinnalle takki riekaleina kanootin kanssa ja torppasi jalat tiukasti pohjaan. Ei siinä auttanut keskellä koskea vettä täynnä olevan kanootin vastustella kun Mise komensi sen takaisin rantaan. Ihmeissäni seurasin tilannetta ja yritin parhaani mukaan auttaa. No vesi pois kanootista ja parinkymmenen metrin päästä takasin koskeen. Ei kuulemma ollut niin kylmä että olisi vaatteita tarvinnut vaihtaa. On se kova. KarSun valkoinen kanootti on sen verran pitkä ja matalalaitainen että tyhjenneltiin sitä vielä pariin otteeseen kun keulassa tuli vesi sisään kainaloita myöten. Jaska ja Samuli valittelivat kun heidän kanootissaan oli nilkat kastunut. Loppumatkasta meno tasaantui ja jokikin vähän rauhoittui. Tiaissärkän mutkitteleva pätkä jäi vielä melomatta kun auto oli makkarasärkkien alun paikkeilla. Passelisti juuri 50m rantautumispaikan alapuolella oli jää vielä patoutunut ja tukkinut reitin. Melontaosuuskin jäi reiluun kahteen tuntiin mutta tässä vaiheessa alkoi joka ukolla olla niin kylmä että autolle mentiin ravia kanootteja hangessa vetäen. Virtaavassa vedessä melomista täytyy vaan harjoitella enemmän. Jokia täältä päin kyllä löytyy melottavaksi.